Viimmeiset meistä
Puhelimen pirinä herättää Sarahin, setä Tommy kyselee isää(Joel) puhelimeen hätäisen kuuloisena. Linja katkeaa. Aamu vaikuttaa rauhalliselta, kylppäriin jääneessä vessaluettavassa on mainintaa mystisestä virusepidemiasta. Yläkerran telkkari on jäänyt auki. Ylimääräinen uutislähetys, toimittaja selittää tartunnan saaneiden ihmisten käyttäytyvän agressiivisesti. Taustalla räjähtää ja uutislähetys katkeaa. Sarah kävelee peloissaan alakertaan. Isää ei näy missään.
Näin alkaa Playstation kolmosen ehkä yksi parhaimmista peleistä.
Kaksikymmentä vuotta alkutapahtumia myöhemmin Joel asustaa bostonin karanteenialueella. Aluetta pitää sotilaat hallussaan eivätkä kaikki ole siihen tyytyväisiä. Fireflies kapinnallisryhmä taistelee karenteenia ylläpitävää hallitusta vastaan. Pian Joel saakin tehtäväksi kuljettaa Ellie nimistä pikkutyttöä pitkin maita ja mantuja kohti kapinallisten majaa. Pelissä seurataan Joelin ja Ellien selviytymistä pitkin autiomaata. Kiusana ovat zombien lisäksi myös armeeja ja maantierosvo ry. Last of ussin zombit ovat sienipäisiä ihmisiä joiden tartunta on edennyt erivaiheisiin. Vaihe 1. ketterät juoksujalkaiset runnerit. Vaihe 2. naksuttavat, sokeat äänellä navigoivat clikerit. Vaihe 3. tankkimaisen kestävät blobberit. Toisin kuin useissa zombipeleissä Last of us:ssa zombit ovat pelottavia ja erittäin vaarallisia. Jatkuvan resurssipulan vuoksi (ja clickereiden) pelissä joutuu turvautumaan hiippailuun ja tappamaan viholliset äänettömästi.
Resurssipula hellittää kuitenkin pelin edetessä ja asevaraston kertyessä siinä määrin ettei kannata hiippailulta paljastuttuaan ruveta latamaan edellistä tallennuspistettä vaan laittaa aseet laulamaan!
Huomioitavaa on kuitenkin se että mitä vaikeammalle pelin tason säätää, sitä niukemmat ovat resurssit ja sitä tärkeämmäksi hiippailu muuttuu. Mikäli olet kuin minä etkä hirveästi hiippailusta välitä suosittelen ensimmäiseksi pelikerraksi Normal-tasoa.
Pelissä on craftaamisella tärkeä rooli. Joel osaa tehdä mm. kertakäyttöveitsejä, lääkelaukkuja, erillaisia pommeja ja parannuksia melee aseisiin. Alueiden läpikollaaminen kannattaa, sillä löytyneellä romppeella voi virittää myös aseita ja parantaa Joelin omia taitoja.
Last of us on Unchartedin tekiöiden käsialaa (Naughty Dog). Pelin ääninäyttely on Naughty Dogin tapaan huippulaatua. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja erittäin hyvin käsikirjoitettuja. Zombi apocalypsin kauheudet ovat tehneet ihmisistä vahvoja, niin miehistä kuin naisistakin. Tässä maailmassa ei heikot selviä eikä armoa tunneta!
Pelattavuudessakaan ei ole mitään moittimista, kontrollit vastaavat hyvin. Pelin tekoäly oli mielestäni toteutettu hyvin. Pelaajan ärsyttämä vihollinen lähtee herkästi etsimään pelaajaa sieltä missä tämän viimmeksi havaitsi, eikä sieltä minne pelaaja on kenenkään huomaamatta piiloutunut uudelleen. Alakynteen jääneet vihulaiset saattavat pyrkiä pakoon hakemaan parempaa suojaa. Esim. kerran kävi näin. Ensimmäisen kolmesta vihollisesta tapoin kuristamalla. Koska ensimmäisen kaveri huomasi minut lopetin tämän nopeasti ampumalla. Kolmas paikallaolija lähti juoksemaan karkuun, mutta kipittikin aiemmin heitettyyn ansapommiin, jonka luulin menneen hukkaa.
Unchartedin pelaaja voisi kuvitella että tässäkin pelissä hypitään seinältä toiselle. Se ei pidä paikkaansa, Last of us:ssa ei ole oikeastaan mitään tasohyppelyn piirteitä, vaikka joskus joudutaankin vähän kiipeämään.
Moninpelissä eri ryhmittymät ottavat toisistaan mittaa. Kaippa se olisi tuonut pelille lisäarvoa, mutta itse en vaivautunut moninpeliä kokeilemaan.
Peliä voi suositella kaikille jotka ovat vähänkin kiinnostunut zombi apocalypse tyyppisistä peleistä. Kannattaa kuitenkin varata pelaamiselle hyvin aikaa, tätä peliä tuntuu olevan mahdoton pelata lyhyeinrupeamin, nimimerkillä 'kolmen tunnin unilla töihin'.
Kritiikkiä on kyllä annettava siitä että pelin kaikki PAL-versiot ovat senruroituja. Sensuuri on huomaamatonta eikä se haittaa pelielämystä, mutta kyllä se ärsyttää kun siitä kuulee(sori). Lataus ajat ovat hirvittävän pitkiä, mutta onneksi peli latailee pitkään vain aloitusvalikosta pelitallennukseen.
Ainiin läpipeluu kestää noin 10-20h pelityylistä riippuen.
Näin alkaa Playstation kolmosen ehkä yksi parhaimmista peleistä.
Kaksikymmentä vuotta alkutapahtumia myöhemmin Joel asustaa bostonin karanteenialueella. Aluetta pitää sotilaat hallussaan eivätkä kaikki ole siihen tyytyväisiä. Fireflies kapinnallisryhmä taistelee karenteenia ylläpitävää hallitusta vastaan. Pian Joel saakin tehtäväksi kuljettaa Ellie nimistä pikkutyttöä pitkin maita ja mantuja kohti kapinallisten majaa. Pelissä seurataan Joelin ja Ellien selviytymistä pitkin autiomaata. Kiusana ovat zombien lisäksi myös armeeja ja maantierosvo ry. Last of ussin zombit ovat sienipäisiä ihmisiä joiden tartunta on edennyt erivaiheisiin. Vaihe 1. ketterät juoksujalkaiset runnerit. Vaihe 2. naksuttavat, sokeat äänellä navigoivat clikerit. Vaihe 3. tankkimaisen kestävät blobberit. Toisin kuin useissa zombipeleissä Last of us:ssa zombit ovat pelottavia ja erittäin vaarallisia. Jatkuvan resurssipulan vuoksi (ja clickereiden) pelissä joutuu turvautumaan hiippailuun ja tappamaan viholliset äänettömästi.
Resurssipula hellittää kuitenkin pelin edetessä ja asevaraston kertyessä siinä määrin ettei kannata hiippailulta paljastuttuaan ruveta latamaan edellistä tallennuspistettä vaan laittaa aseet laulamaan!
Huomioitavaa on kuitenkin se että mitä vaikeammalle pelin tason säätää, sitä niukemmat ovat resurssit ja sitä tärkeämmäksi hiippailu muuttuu. Mikäli olet kuin minä etkä hirveästi hiippailusta välitä suosittelen ensimmäiseksi pelikerraksi Normal-tasoa.
Pelissä on craftaamisella tärkeä rooli. Joel osaa tehdä mm. kertakäyttöveitsejä, lääkelaukkuja, erillaisia pommeja ja parannuksia melee aseisiin. Alueiden läpikollaaminen kannattaa, sillä löytyneellä romppeella voi virittää myös aseita ja parantaa Joelin omia taitoja.
Last of us on Unchartedin tekiöiden käsialaa (Naughty Dog). Pelin ääninäyttely on Naughty Dogin tapaan huippulaatua. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja erittäin hyvin käsikirjoitettuja. Zombi apocalypsin kauheudet ovat tehneet ihmisistä vahvoja, niin miehistä kuin naisistakin. Tässä maailmassa ei heikot selviä eikä armoa tunneta!
Pelattavuudessakaan ei ole mitään moittimista, kontrollit vastaavat hyvin. Pelin tekoäly oli mielestäni toteutettu hyvin. Pelaajan ärsyttämä vihollinen lähtee herkästi etsimään pelaajaa sieltä missä tämän viimmeksi havaitsi, eikä sieltä minne pelaaja on kenenkään huomaamatta piiloutunut uudelleen. Alakynteen jääneet vihulaiset saattavat pyrkiä pakoon hakemaan parempaa suojaa. Esim. kerran kävi näin. Ensimmäisen kolmesta vihollisesta tapoin kuristamalla. Koska ensimmäisen kaveri huomasi minut lopetin tämän nopeasti ampumalla. Kolmas paikallaolija lähti juoksemaan karkuun, mutta kipittikin aiemmin heitettyyn ansapommiin, jonka luulin menneen hukkaa.
Unchartedin pelaaja voisi kuvitella että tässäkin pelissä hypitään seinältä toiselle. Se ei pidä paikkaansa, Last of us:ssa ei ole oikeastaan mitään tasohyppelyn piirteitä, vaikka joskus joudutaankin vähän kiipeämään.
Moninpelissä eri ryhmittymät ottavat toisistaan mittaa. Kaippa se olisi tuonut pelille lisäarvoa, mutta itse en vaivautunut moninpeliä kokeilemaan.
Peliä voi suositella kaikille jotka ovat vähänkin kiinnostunut zombi apocalypse tyyppisistä peleistä. Kannattaa kuitenkin varata pelaamiselle hyvin aikaa, tätä peliä tuntuu olevan mahdoton pelata lyhyeinrupeamin, nimimerkillä 'kolmen tunnin unilla töihin'.
Kritiikkiä on kyllä annettava siitä että pelin kaikki PAL-versiot ovat senruroituja. Sensuuri on huomaamatonta eikä se haittaa pelielämystä, mutta kyllä se ärsyttää kun siitä kuulee(sori). Lataus ajat ovat hirvittävän pitkiä, mutta onneksi peli latailee pitkään vain aloitusvalikosta pelitallennukseen.
Ainiin läpipeluu kestää noin 10-20h pelityylistä riippuen.
0 kommenttia: